Kesäkuu

Ti, 2.6.

Mummo tolleri-leirille !

...mutta ilman koiraa. Neiti Peppinen jää hurmaamaan kulmakunnan kundit, sillä  juoksut on" sillä mallilla". Tämähän on taas niitä asennoitumiskysymyksiä.  Vaikka joudunkin jättämään koiran kotiin on hienoa päästä leireilemään ja koirattomana leirillä on hyvätkin puolensa. Pitäähän leiri kesässä mummon virkeänä!

Nyt voin valita kuunteluoppilaan roolin useammassa kiinnostavassa ryhmässä. Ajattelin tutustua ainakin PK-hakuun ja NOME ryhmien toimintaan.

Yhdet taipparit ja kahdet toko-kokeet peruuntuivat. Olin laskeskellut, että juoksut alkaisi vasta heinäkuun puolella, mutta eihän näistä nartuista koskaan tiedä.  Harjoittelutauko tekee kyllä hyvää ja voin uskotella itselleni, että Liperin taipparitkin meni nollille kun juoksut oli tuloillaan... No, en usko siihen oikeasti, vaan kyllä se on meidän yhteistyön puutetta  ja emännän kokemattomuutta. Ei luovuteta vielä ja sitä paitsi taippareissa tutustuu mukaviin ihmisiin ja näkee erilaisten koirien ja ohjaajien työskentelyä. Mukavia tapahtumia, kun ei ota asiaa liian vakavasti. 

Tollerileirille lähtee myös kamera mukaan ja kuvia on tulossa, jos sää sallii.

Tollerileirin kuulumisia

ma 8.6.

Raekuuroja, hyytävän kylmää ja ilman koiraa tollerileirillä! Voisi kuvitella että menipä pipariksi koko leiri, mutta eipä mennyt. Ihana leiri ja paljon harjoitusvinkkejä, kivoja keskusteluja tolleri-ihmisten kanssa, paljon rapsuteltavia tollereita ja sitten vielä se Iippo-nalle! Sain Jannelta ja Hannalta ( Kivijärvi ) Iipon  lainaksi lauantai-iltapäiväksi NOU ryhmään. Iippo teki "metsätöitä" ja opetteli olemaan hiljaa, kun toiset koirat työskentelivät. Yhden damin Iippo haki metsästä ja kolme kertaa dami tuli melkein käteen vedestä.

Peppisen ja minun tulevaisuuden suunnitelmia sain pohtia leirillä rauhassa. On nimittäin vihdoin se aika, että alan valita kaikista kokeilemistani lajeista Pepille ja itselleni ne meidän omat jutut. Moni varmaan ihmettelee, kuinka vasta nyt. Peppi on minun ensimmäinen tollerini ja ensimmäinen koira jota yleensä koulutan. Alusta olen saanut opetella kaikki perusjutut. Mielenkiinnosta koiraharrastukseen olen nyt sitten Peppisen kanssa sählännyt siellä täällä. Muutama harrastusmuoto on tippunut jo matkalla ja tänä kesänä jää  pois agility. Peppi olisi varmasti siitä eri mieltä sillä hän nauttii agilitystä suunnattomasti. Emännän jalat ei vaan enää kestä juoksemista. Katsotaan jos saan Pepille toisen ohjaajan, mutta se asia on vielä auki. Vepe oli hyvä uinnin opettelun kannalta ja Peppi onkin erittäin hyvä uimari . Vepe saa Pepin liiaksi kuumenemaan ja ääntelemään ja luovuin siitäkin. Mejä on meistä kivaa, mutta teemme sitä vaan omaksi iloksi, ei kisamielessä. PK-haku on vielä kysymysmerkki, tämä kesä näyttää jatkammeko tutustumista lajiin. Jäljelle jää nome ja toko.

Paljon perusasoita on jäänyt vaille huomiota noutoharjoituksissamme. Minun tietämättömyyttäni ja osaltaan on myös ollut syynä saamattomuuteni puuttua Pepin käytökseen ajoissa. Tarkoitan tällä puuttuvaa malttia työskentelyssä ja kuumumista hakutyössä .  Paljon on siis työtä tehtävä, jotta meistä tulee edes jonkinlainen nome koirakko. Taipparitkin on vielä läpäisemättä! Mutta ei hätää, sillä meillä on aikaa opetella ja harrastaa ja nimenomaan harrastuksena haluan tämän pitää. Ei meistä ole tarkoitus tulla koskaan mitään mestareita. Teemme ja harrastamme omalla tasollamme ja se on meille riittävän hyvä.

Kesäloma

to, 25.6.

Niin se taas alkoi, nimittäin kesäloma. Lomasuunnitelmia on paljonkin, mutta pääasia on kuitenkin levätä. Peppisen kanssa pyritään treenaamaan jotain pientä päivittäin. Malttiharjoituksia metsässä ja veden äärellä sekä tokon alokasluokan liikkeitä kertaillaan. Pillitystä on tarkoitus myös  treenata ja maalimiehiä haetaan savolaismetsistä kerran viikossa. 

Taippareita en ole vielä kokonaan unohtanut ja ilmoittautuminen on lähtenyt kokeeseen. Yhdet toko-kokeet on myös tiedossa. Peppi on harvinaisen hyvässä karvassa joten ehkä pyörähdetään myös kehässä.