helmikuu 2007

18.2.2007

Paljon on tapahtunut neiti Peppisen elämässä viime viikkojen aikana.Suurin juttu on ehdottomasti junamatka "etelään" ja kasvattaja Jaanan, sisarusten ja kennelsisarusten tapaaminen Loimaalla.

Matkasimme junalla siskoni luo Järvenpäähän ja Peppi oli kuin vanha maailmanmatkaaja. Makoili jalkatilassa ja antoi minun rauhassa keskittyä Kurt Wallanderin rikostutkimusten lukemiseen. Konduktööri olisi tosin halunnut Pepistä lisämaksua, kun Peppi sattui juuri lipuntarkastuksen aikaan istumaan  viereisellä,vapaalla istuinpaikalla! Hienosti tilanne selvitettiin, Peppi siirtyi lattialle ja kaikki olivat tyytyväisiä, paitsi minä hiukan nyrpeänä ajattelin, että olipa virkaintoinen konduktööri.. ei tainnut olla koiraihmisiä.

Järvenpäässä Peppi nautiskeli Tuusulan järven jäällä juoksentelusta ja mikä ihaninta yläkerrassa asusteli Elsa tolleri. Tytöiltä sujui leikit heti .

Mikan,Emmin ja Rock-Maisan kyydissä päästiin sitten Loimaalle. Ihanaa oli nähdä niin monta pikkutolleria yhdessä. Pientä riehaantumista oli havaittavissa, lokkia ja varista kävivät kaikki metsästäjäkokelaat nuuhkimassa(kts.kuvagalleria pentutreffit), innokkaimmat kantoivat ja vielä innokkaammat söivät lintuja! Linnut nostettiinkin sitten turvaan auton katolle.

TOKOilua,makkaranpaistoa ja yleistä riehuntaa kolme tuntia reilun kymmenen asteen pakkasessa ja ilta menikin loikoillessa .Sovittiin että otetaan uusikisi keväällä,niin hauskaa oli kaikilla.

Neiti Peppinen on aloittanut peruskoulun Savon Nuuskujen koulussa.Milo "serkku" on myös samalla luokalla.Hiukan on hommat hakusessa, mutta jospa jotain tarttuisi matkaan, kun kevät on opiskeltu.

Ensi viikonloppuna on ihka ensimmäinen näyttely sekä Pepille että minulle. Hirveästi ei ole valmistauduttu, mennään vaan tutustumaan touhuun ja opetellaan käyttäytymään.Siitä sitten juttua myöhemmin...

24.2.2007

tänään oli siis se päivä, kun uskaltauduin pepin kanssa ensimmäiseen näyttelyyn.

peppi jaksoi olla koko pitkän päivän näyttelyalueella, hieman hän kyllä lopussa näytti väsähtäneeltä. kehässä hommat sujuivat mielestäni kohtalaisen hyvin. seisominen onnistui, kun nakkelin suuhun koiran muonaa. ehkä se "ammattilaisen" silmin ei niin hienolta näyttänyt, mutta en nyt keksinyt miten muuten saisin pepin pysymään paikallaan.

monta asiaa opin päivän aikana. esimerkiksi sen, että peppi tarvitsee jatkossa häkin,jossa saa rauhassa levätä odotellessa. säälitti, kun hän joutui virumaan takkini päällä kaiken häslingin keskellä.ei siinä voinut päikkäreitä ottaa. eväsleivät olisi ollut kova sana ja jonkunmoinen tuoli huonoselkäiselle .

mutta jos otetaan joskus homma uudestaan, olen taas hiukan viisaampi.

tapasimme myös milon isän (artur sirius pro)ja hänen kasvattajansa pia takkusen. milon iskä on tosi mies, upea ilmestys! (kuvia milon kansiossa kuva-albumissa)

pepin hieno palkintopokaali sai minut hiukan mietteliääksi; en koskaan kymmenen vuotta kestäneen urheilu-urani aikana saanut niin hienoa pokaalia. katkerako? ei suinkaan!urheilu kuten neiti peppisen kanssa puuhailukin on tosi hauskaa, pokaaleilla tai ilman.