maaliskuu 2007

13.3.2007

Viimeiset viikot ovat olleet hiljaiseloa Pepin kanssa, sellaista "nyhväämistä". Olemme tosin käyneet Nuuskujen pentukurssilla kerran viikossa ja Hukka-Putken pentujen kanssa touhuamassa, mutta muuten elämä on sujunut tapoja opetellessa kotosalla. Peppi on nyt suurinpiirtein sisäsiisti. Vahinkoja vielä sattuu enkä ole uskaltanut tuoda mattoja lattioille. Eipähän noilla kiirettä ole, kun rapakelit alkavat, säästyy enemmiltä siivouksilta kun on paljaat lattiat.

Suunnitelmia on tehty kesäksi monenlaisia. Muutama näyttelyreissu tässä toukokuussa (Suonenjoki, Leppävirta) ja kesäkuussa tollerileiri Jämsässä. Koulutus etenee hissukseen sen mukaan miten emäntä ensin oppii asioita ja pystyy sitten opettamaan ne koiralleen. On niin paljon uutta opeteltavaa ja tunnen itseni tosi noviisiksi, kun lueskelen kokeneempien tollerin omistajien touhuiluista. Ihaillen katselen ja kuuntelen miten hienosti he toimivat koiriensa kanssa! 

18.3.2007

Eilen lauantaina leikimme agilityleikkiä. Peppi juoksi putken läpi vauhdilla, minä huutelin "putkeen, putkeen.." ja yritin epätoivoisesti juosta putken toiseen päähän neitiä vastaanottamaan. Artroosipolvi muistutteli seuraamuksista!

Keppien pujotteluakin harjoiteltiin makkarapaloilla palkiten. Olin tosi iloinen, kun Peppi pysyi ilman hihnaa vierelläni muista "kerholaisista" välittämättä. Makkaran voima on ihmeellinen!

Päivää varjosti kuitenkin huomio Pepin suun seutuun, jossa huomasin jotain ylimääräistä. Se jokin oli pullahtanut näkösälle, kun Peppi huohotti suu auki ja kieli ulkona. Olin hetken kauhuissani, onko jotain pahasti vialla.

Tutkin suun tarkemmin ja Pepin alahuulessa oli vaalea, ohuella kannalla limakalvossa kiinni oleva noin etusormen kynnen kokoinen pallukka.Selvästikään sen ei kuulunut olla siinä ja niinpä tässä suunnitellaan eläinlääkärille lähtöä ensi viikolla. Wallun menetys syövän takia saa minut vieläkin "varpailleni", mutta ei tässä maallikkona auta arvailla pallukan huono-tai hyvänlaatuisuutta.Viikolla ollaan viisaampia.

21.3.2007

pallukoiden arvoitus peppisen suussa on ratkennut. käytin neitoa pekka halosen vastaanotolla. pallukat ovat viruksen aiheuttamia syyliä (papilloomia). useat koirat kantavat kyseistä virusta, mutta harvat saavat itse syyliä. yleensä syylät tulevat nuorille koirille. osa syylistä on sellaisa, jotka kuivuvat ja tippuvat pois, mutta osa täytyy poistaa kirurgisesti. pepin syylistä ei voinut sanoa kumpaa laatua ne olivat, joten ne poistettiin.

kyseinen virus ei tartu ihmisiin, joten voimme peppisen kanssa pusutella turvallisesti (peppi on varsinainen pusukone). tosin nyt pepin suu on vähän iljettävän näköinen, joten täytynee malttaa että se siistiytyy.

peppi sai rauhoittavan piikin ja lääkäri poisti pallukat näppärästi leikkaamalla. nyt sitten peppi nukkuu kieli roikkuen kotona lämpöisen peiton alla lääkehumalaansa pois.

Hieno homma,että kyseessä ei ollut mitään pahanlaatuista ja asia voidaan poistaa päiväjärjestyksestä.

27.3.2007

Lämmin ja aurinkoinen vapaapäivä, joten lähdimme Peppisen kanssa metsäkävelylle Neulamäen luontopoluille.

Peppi kulkee pitkospuita pitkin,hyppii lumikasoissa ja tutkii sammaleet sekä mustikanvarvut, jotka näyttäytyvät jo etelärinteillä. Lunta on vielä paikoitellen ja Vuorilampi on vielä jäässä. 

Istahdan kivelle auringon lämpöön. Uudet kumisaappaat jalassa, koiran kanssa istuskellessa mietin,että elämä tuntuu varsin hyvältä.  Loppujen lopuksi onni syntyy niin pienistä asioista.