toukokuu 2007

6.5.2007

peppi ja minä olimme ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä, paikkana oli leppävirta. oli tosi kiva päivä, aurinko paistoi ja törmättiin tuttuihin. leevi oli taas suosikkini, kun hänellä on niin kauniit silmät ja sielukas katse! muutenkin tuntuu mukavalta, kun voi jo moikata koiraystäviä ja ystävien koiria. peppisen ansiosta olen saanut hurjasti uusia ystäviä.

kehässä ei kaikki sujunut niin hyvin kuin toivoin. syy ei suinkaan ollut peppisen, vaan minä mokasin kehään menon ryntäämällä sinne vähän niinkuin "suorilta jaloilta". olin "viritellyt" peppiä leikittämällä ja muutamalla makupalalla ja hän oli iloisen oloinen ja hyvässä kontaktissa, mutta sitten jässähdin hetkeksi aikaa kehän reunalle vaan seisoskelemaan kuin pylväs. Tosiaan siitä sitten ryntäsin tuomarin eteen ja ensimmäinen juoksukierros meni pipariksi Pepin nuuskiessa nurmikkoa. Pääsin kuitenkin rytmiin ja peppikin "tormistautui". Seisominen sujuikin  kauniisti. oppia tuli ja tiedänpä ensi kerralla miten voin yrittää korjata suoritusta.

illalla peppi sai hyvin sujuneeen päivän päätteeksi aino karpalo-kinuski jäätelöa ja varasti lipaisut olutta lasista, minun keskittyessä suomi-ruotsi jääkiekkopeliin, jonka hannu-hanhet voitti yhdellä onnenkantamoisella. 

mimmun barbet-tyttö, kiri, oli hurmaava rop-pentu! kiri ja peppi ovat "bestikset" ja yhdessä matkasimme näyttelyynkin. mimmu esitti kirin näyttävästi ja kokemuksella. 

huomenna alkaakin peppisen kanssa TOKO-kurssi. pentukurssi on suoritettu ja nyt opetellaankin lisää ja tietty kerrataan vanhoja. torstaina on sitten agilityn vuoro .edelleenkin huolettaa omat polveni, sillä juoksuaskeleet tuottavat välillä tuskaa. toisaalta jos polvia ei käytä niin ne jämähtää ihan pölkyiksi, sanoi viisas nivelkirurgi.

17.5.2007

mimmun barbet-tyttö kirin kanssa matkasimme aamu kymmeneltä suonenjokea kohti. vuorossa oli meidän osalta viimeinen penturyhmän näyttely.

kiri oli taasen ROP-pentu ja peppi  pek1. arvostelu oli pepin ensimmäinen suomalaisen tuomarin antama ja odotin mielenkiinnolla  kommentteja. paljolti olen samaa mieltä tuomarin kanssa. peppi on hiukan takakorkea ja sen tuomarikin totesi.olen samaa mieltä myös peppisen turkista eli se on hyvänlaatuinen. kokonaisuudessaan olen iloinen peppisen käytökseen kehässä ja minullakin oli jo hiukan "kotoisempi" olo.

seuraavan kerran kehässä juvalla 8.heinäkuuta ja silloin jo junnu-luokassa. niin se vaan aika menee äkkiä.pian saadaan odotella ensimmäistä juoksua. toivottavasti saadaan viettää kuitenkin tollerileiri rauhassa!

päivä oli kiireinen, sillä näyttelyreissun jälkeen lähdimme vielä siilinjärvelle savon tollerien "pakastimen tyhjennys treeneihin". riistaa oli löytynyt useiden tollerin omistajien pakastimesta ja oravaisen ninan  ja saarelaisen mirkan johdolla treenit vedettiin läpi. peppi sai kuitenkin nuorimmaisena tyytyä "nakkitreeniin" ja sehän sopi meille ja varsinkin peppiselle mainiosti.peppi teki nakkihakua ja luoksetuloa.

eikä tässä vielä kaikki vaan siilinjärveltä ajoimme kuopion savisaareen agilityharkkoihin! toivottavasti eläinsuojeluyhdistys ei puutu tähän ,sillä peppi-pikkuinen ei todellakaan ehtinyt missään välissä levähtää. luulin, että tyty olisi agilityssä aivan vetämätön,mutta "kissan viikset". peppi porhalsi pussiin ja putkeen hurjalla vauhdilla. 

kotiin päästyämme ruoka ja uni maistuivat tosi hyvälle. onneksi huomenna on vapaapäivä ja voimme sitten vaan laiskotella... ellei sitten lähdetä agilitykentälle...

24.5.2007

takana on ensimmäinen ihka oikea taippariharjoitus viikonloppu. savon nuuskujen vetämä kaksipäiväinen treeni teki minuun ja peppiin lähtemättömän vaikutuksen. jospa mekin joskus suoriutuisimme noutajien taipumuskokeesta. kiirettä ei ole, ehkä vuoden päästä syksyllä, aikaisintaan.

olin ihan "pihalla" koko systeemistä ja alku meni ihmetellessä. saimme kuitenkin kokeilla peppisen kanssa riistaan tutustumista, hakuruutua ja pupun jälkeä. Peppiä piti vielä kovasti motivoida hakuihin ja palautuksetkin olivat "sinnepäin". pupu löytyi vauhdikkaasti, mutta itseluottamus ei vielä riittänyt palautukseen.

olin kuitenkin hyvin ylpeä peppisestä. hän toimi ensikertalaiseksi rohkeasti ja vaistot kyllä herää, uskon niin. hiljalleen harjoitellaan ja totutellaan molemmat variksiin. ei ne minustakaan niin ihanalle tuoksu.

tunsin itseni jokseenkin onnettomaksi,keski-ikäiseksi kaupunkilaisrouvaksi, joka on vahingossa eksynyt metsämiesten joukkoon. päätin kuitenkin, etten luovuta ihan vähällä ja olihan meitä naisihmisiä siellä useampikin. nyt meillä kotona roikkuu ovenpielessä dami, johon on teipattu variksen siipi.siinä se meitä muistuttaa tavoitteista!