heinäkuu 2007

8.7.2007

Olin odottanut juvan näyttelyä hieman epävarmoin tuntein, sillä olisin milon kanssa ensimmäistä kertaa kehässä. Päivä oli sateinen ja varustauduimme minnan kanssa sen mukaisesti matkaan. peppi ja milo olivat viettäneet meillä koko viikonlopun yhdessä ja puhti oli pois molemmista, kun pääsimme juvalle. milon esittämisen kannalta se oli hyvä asia, sillä milolla riittää virtaa. peppi oli ennen kehää niin väsynyt, että oikaisi kyljelleen nurmikolle ja laittoi silmät kiinni juuri ennen junnu-narttujen kehää.

milo yllätti positiivisesti esiintymällä mielestäni hyvin ensikertalaiseksi. tuloksena JUN H. peppi teki hommat tyylilleen uskollisesti eli rauhallisesti ja hiukan välinpitämättömästi. en halua kritisoida tuomaria, mutta se ihmetyttää, ettei Pepin arvostelussa ollut mitään positiivista! 

päivä oli rankka, mutta oli mukava viettää aikaa yhdessä minnan ja koirien kanssa. reissun jälkeen minna ja milo kotiutuivat omaan kotiinsa ja uskon, että siellä sängyn päällä rentona retkottaa niin tytär kuin hänen koiransakin!

15.7.2007

Hieno viikonloppu!Olimme Peppisen kanssa Kokkolassa seuraamassa agilitykisoja ja osallistuimme myös KV näyttelyyn.

Suntinsuun leirialueella pidettiin perjantaista sunnuntaihin agilitykisoja, joihin Mimmun Watti osallistui. Hieno sää ja vauhdikkaat kisat takasivat onnistuneen viikonlopun. Kuopiolaisia (Hu-Pu) agilitykoiria oli kisoissa muitakin kuin Watti. Liisa ja  collie Sade sekä border terrierit Taavo ja Peto emäntiensä Tuijan ja Sannan kanssa.Liisan ja Sateen "hylkyputki" katkesi ja tuloksena nollarata.

Näyttelystä en Peppiselle odottanut menestystä, sillä edellinen näyttelyarvostelu Juvalla osoitti jo hyvin missä mennään. Keskeneräinen ja hyvin takakorkea oli tuomio jälleen. Ja tottahan se on. Kiva oli kuitenkin saada tälläkertaa myös positiivista palautetta ja tuomari jopa keskusteli  antamastaan arvostelusta kanssani. Vielä Kuopion näyttely ja Toller-show niin tämän vuoden näyttelyt on käyty. Tuntuu ehkä hieman turhalta viedä Peppiä kehään, mutta kun on ilmoittauduttu niin harjoitellaan sitten vaikka käyttäytymistä kehässä. Niin ja tapaahan sitä mukavia ihmisiä tollerihengessä!

22.7.2007

Sunnuntain aamuvuoro KYS:in röntgenissä takana ja päälimmäisenä tunne, että nyt mieli kaipaa rauhaa ja lepoa. Siispä suuntana n. 20km Kuopion keskustasta sijaitseva Haminalahti ja luontopolku, joka on tehty kiertelemään suomalaisen taidemaalari Ferdinand von Wrightin historiallisiin maisemiin.

Otin varalta pienen kipon mahdollisia mustikkalöytöjä varten ja Peppi oli tietenkin innolla mukana, kun kerran metsään mennään. Luontopolku kulkee todella kauniissa savolaismaisemissa ja opastaulut kertovat myös alueen historiasta. Hiljalleen kuljimme Peppisen kanssa kahdestaan, ei ollut mihinkään kiire. Välillä pysähdyimme syömään mustikoita ja Peppi osasi näppärästi itse riipiä mustikat varvuista syötäväksi. Aina hän halusi olla samalla mättäällä kuin minä ja yritti myös varastaa kädestäni jo poimimani marjat. Kummallekin onneksi riitti mustikoita aivan tarpeeksi ja mikä parasta, mieli lepäsi ja päivän työkiireet unohtui.

24.7.2007

Todella ikäviä uutisia. Milo on sairastunut ja kyseessä on yksi tollereiden kirouksista eli autoimmuuni meningiitti. 

Minna oli eilen mennyt töistä kotiin ja Milo oli maannut vaan pöydän alla eikä jaksanut tulla tervehtimään. Kun Minna sitten sai houkuteltua Milon jalkeille niin jalat olivat menneet alta. Koira oli ollut tulikuuma ja hyvin kivuliaan oloinen. Minna oli kaapannut Milon syliinsä ja lähtenyt päivystävälle eläinlääkärille. Kuumetta oli 40 astetta ja epäily borrelioosista. Antibiootit ja kipulääkkeet Milolle ja kotiin.

Tänään koira oli edelleen tosi kipeä ja menin katsomaan sitä. Heti kun näin Milon, tuli kaamea epäilys meningiitistä. Milo tuskin jaksoi kannatella päätänsä, niska oli jäykkä ja koko koira seisoi kuin patsas hyvin jäykin jaloin. Oli ilmi selvää, että sillä oli kovat kivut ja korkea kuume. Sain parin tunnin päähän lääkäriajan yksityiselle lääkäriasemalle ja Milo piti kantaa autoon , sillä liikkuminen oli jo niin tuskaista.

Tiputukseen koira ja verikokeet ja lääkäri vahvisti epäilyt muusta kuin borrelioosista. Milo tärisi kuumeessaan ja valitti hiljaa. Kun sitten verikoetulokset tulivat oli borrelioosi poissuljettu. Milon sisaruksille useammallekin on puhjennut A/M ja nyt sitten Milolle. Milo sai suoraan suoneen annoksen kortisonia ja kotiin kortisonikuurin, ensin isommalla annoksella ja aina kahden viikon välein annosta pienennetään. Nyt voi vain toivoa, että lääke puree ja Milo parantuu.

Me kaikki Miltsin omat ihmiset ollaan suruissamme ja kyyneleet silmissä .Kuitenkin lääkitys päästiin aloittamaan nopeasti ja Milo on varmasti niin vahva tolleri, että se taistelee itsensä taas touhokuntoon.