elokuu

ma 18.8. 

Matkamme Maaningalle ensimmäisiin virallisiin toko-kisoihin alkoi kuten kaikki harrastuksemme, joihin on mentävä autolla. Peppi pakenee joko Veli-Matin syliin tai painautuu sohvannurkkaan niin että minä tunnen itseni roistoksi raahatessani "lapsen" harrastuksiin, kun se ilmiselvästi haluaisi jäädä turvallisesti kotiin. Tämä kaikki tapahtuu jo siinä vaiheessa, kun pakkaan reppuani. Kun jotenkin saan koirani raahattua ulos, se alkaa kiskoa vimmatusti auton ohi portille, painautuu tiiviisti maahan jalkojeni väliin, kun aukaisen takaluukun ja kun revin asfalttiin juuttuneen koiran väkisn  irti ja nostan autoon, se istuu koko matkan ajan (riippumatta siitä onko määränpää kahden-vai kahdensadan kilometrin päässä) yhdessä nurkassa kuono suojaristikkoa vasten. Ristikkokuvion voi kuvitella  näkyvän turkissa.

Saavuimme Haukkumajalle Maaningalle tietenkin ajoissa(tunti ennen kisaa) ja ajattelin, että Peppi saisi tottua rauhassa kisapaikkaan ja sen hajumaailmaan. Virtaa oli koirassanin niin kovasti, että päätin viedä sen uimaan lähilampeen. Minulla oli mukana koirani "virittelyä" varten sen lempparipallo ja nakkasin sen rannalta lampeen niin kauas kuin jaksoin heittää. Lähtisihän ylimääräiset energiat koirasta! Kuinkas ollakkaan, pallo oli uppoavaa sorttia ja sinne painui lammen pohjaan. Peppi uiskenteli tovin kehää etsien turhaan rakasta palloaan. Näinkö tämä nyt alkoi, millä minä nyt saan koirani innokkaaksi ja kontaktinhaluiseksi ennen kisaa? Onneksi on nakit ja lihapullat! Epävarmuus ja jännitys hiipi sisimpääni, mutta yritin uskotella itselleni, ettei palloa olisi tarvittukaan. Hommat hoituu muutenkin.

Hiekkakentäle oli vedetty jo nauhat osoittamaan kilpailukentän sijainti, ja siellä leikki joku (kuvittelin kanssakilpailijakseni) koiransa kanssa. Hmhm, muistelin hämärästi lukeneeni säännöistä, ettei kentälle saa mennä ennen kisaa, mutta astelin kuitenkin sinne reippaasti, kun tuo toinenkin oli niin tehnyt. Ehdimme siinä ottamaan muutamat seuraamiset ja sivulle istumiset, kun "kanssakilpailijani" selvästikin hädissään tuli kertomaan, ettei hän osallistu kisaan vaan leikittää muutan vaan koiraansa! Kummallista huijausta ajattelin, ja kiskoin Peppisen noloissani lähimetsän suojaan. Meinasi kilpailu päättyä hylkäämiseen ennenkuin päästiin alkuunkaan.

Peppi yllätti minut käytöksellään jo siinä vaiheessa ,kun toimitsija toi sirunlukijan lähelle. Koira vauhkoontui moisesta "laatikosta" ja sain tosissaan pitää Peppistä kiinni tunnistuksen ajan. Sama toistui, kun tuomari testasi onko narttukoirani juoksuissa. Oli se minustakin hiukan noloa,kuin myös Peppisestä. Siinä nyt yleisön  edessä mennä pyyhkimään peräpäätä valkoisella nenäliinalla!

Paikallolossa oli viisi koiraa ja kun liikkeenohjaaja totesi, että matka rittää ja käännyin, oli Peppi jo terävänä noussut istumaan. Pysyi kuitenkin istumassa, kunnes viisi sekunttia ennen käskyä palata koiran luo, viereinen borderi nousi ylös nuuhkimaan. Peppi päätti myös paneutua mieluimmin hajujen maailmaan. Se siitä, ensimmäinen nolla plakkarissa. Muistin sen pallon ja tonttuiluni kentällä. Viimeisetkin näennäiset itsevarmuuden rippeet katosivat sen siliäntien ja hiki puski otsalle.

Olimme koirakko numero 1 suoritusjärjestyksessä. En paljoakaan muista mitä tuli kentällä tehtyä, mutta jossain seuraamisen vaihessa huomasin kulkevani ilman koiraa ja kun tein käskystä täyskäännöksen, niin siinähän se olikin edessäni iloisesti heiluttamassa häntäänsä. Jouduin väistämään, etten kompastuisi ja lentäisi rähmälleni koiran ylitse.  Kisa jatkui samaan tahtiin; kun käskytin liikkeestä maahan , jäi Peppi seisomaan mallikkaasti. Erityisen nololta tuntui, kun Peppi ei suostunut hyppäämään kahdellakaan käskyllä. Peppisellä oli hyvinkin kysyvä katse, mitä se tuollainen" hyppy" tarkoittanee? Ja minulla kurjalla oli vielä Hukka-Putken (=agilityseura) treeniliivi päällä! Tuomari oli armollinen ja antoi luvan vielä kolmannen kerran yrittää, ettei koiralle jäisi pelkoja hyppäämisestä. No, vihdoin Peppi hyppäsi ja hyppäsikin niin että ponnisti aidasta vauhtia eli täysin epäpuhtaasti. Piruileekohan koirani minulle? Ei suinkaan, sillä eiväthän koirat osaa "kusettaa"... vai osaavatko?

Lopuksi tuomari totesi lohduttavasti, ettei tänään(kään) tainnut mennä ihan putkeen, mutta koira oli iloinen, ja yleisvaikutelmasta tuli 8. Sillä minä jaksan jatkaa tokoilua enkä myöskään laita koiraani "myydään" palstalle. Peppisellä oli siis hauskaa.  Ehkä käy niin, että aika kultaa muistot ja olen taas tällä viikolla harjoittelemassa.

to, 21.8. 

Elämä on yllätyksiä täynnä. Olin ilmoittanut Peppisen taippareihin, joihin on koko kesä tähdätty ja nyt sitten suunnitelmat on muuttuneet täysin. Tokoilu jää tauolle samoin peruuntuu meidän ensimmäinen metsästysreissu, jota oli suunniteltu syyskuulle pohjoisen maisemiin. Agility siirtyy tulevaisuuteen, ja kun nyt olen sen verran pessimistisellä tuulella niin sattaapi jäädä kokonaan . Ainakaan minusta ei taida olla ohjaajaksi. Peppiselle olisi kiva löytää joku innokas, juoksukuntoinen ohjaaja.

Kaikki tämä sen vuoksi, että kuljen näillä riivatun kepeillä 4 viikkoa ja sairauslomaa on kaksi kuukautta. Jalkaa yritettiin korjailla 3 tuntia leikkuutuvalla ja tuloksesta ei vielä tiedä. 

Mutta eipä tässä auta, kun odottaa päivää parempaa... 

su, 31.8 

Halusin tietää missä mennään kesän noutohommissa ja heitin kepit nurkkaan ja läksin Peppisen kanssa Suonenjoelle taippareihin. Pienen riskin otin, kun keskeneräisellä jalalla läksin, mutta varovasti liikkuen kävely sujuu jo.

Iltapäiväryhmässä ensimmäisenä suoritusvuorossa ja kyllä jännitti. Pepin veteenmenot oli hyvät ja lokit tuli rantaan. Laukauksiin reagoi rauhallisesti ja tarkkaavaisesti. Nouto-otteet hyvät. Hakuruutuun tyssäsi meidän yritys, kun Peppi ei tuonut kuin kaksi varista. Kovasti kyseli minulta ja eteni huonosti hakuun. Pieniä "pistoja" hakualueelle ja taas kyselemään apuja. 

Johan tässä on aiemminkin todettu, ettei minun koulutustaitoni vielä ole kaksiset, siispä lisää treeniä ja ensi kesänä uudestaan. Hyvin opettavainen NOU0 ! 

Illalla Mimmu otti vielä Pepin mukaan agilityharkkoihin ja tuossa jaloissa koiruus nyt nukkuu tyytyväisenä. Rankka päivä ja huomenna taas uudet kujeet.