Huhtikuu

ti, 7.4.

Käytiin Leevin ja pikku-Iipon kanssa treenamassa. Iippo on ihana nalle-karhu. Siis kyllähän se oikeasti on tollerin pentu, mutta niin syötävän suloinen.

Janne teki Peppiselle hakuruudun, kun minusta tuntuu että Peppi vaan seurailee minun jälkiä kun me yleensä treenataan ihan kahdestaan. Yksi markkeeraus ja sitten Peppi ruutuun. Hyvin Peppi kuitenkin haki damit, haetutin kolme viidestä. 

Hanna heitti pari markkeerausta variksilla ja ups ! Ei kelvannut neidille. Hanna ehdotti että laitetaan Leevi töihin ja Peppi vierestä katsomaan, josko mustasukkaisuus iskisi. Leevi haki molemmat varikset ja Peppi vinkui harmissaan. Sitten uudestaan Peppi varisten hakuun ja niinhän ne kelpasi. 

Leevi teki myös hakuruudun ja toimi moitteettomasti. Muutama muistipaikka vielä Leeville ja sitten päästettiin kolme tolleria irrottelemaan.

Peppi on melkoinen pomottelija, mutta Hanna sanoi että Leevi tykkää tuollaisista, vähän päällekäyvistä naisista ja siltähän se vaikutti.

Minä olisin mielelläni ottanut Iipon mukaan, mutta ei ne minulle  sitä antaneet...

ma, 20..4.

Suuressa surussa minun täytyy kertoa, että niin kovin rakas Milo-tolleri on tänä aamuna nukkunut pois. Milo on sydämissämme nyt  ja aina.

"Olet ollut taistelija, vahva ja rohkea, mainio ystävä!
Jätät jälkeesi muistoja, hauskoja, ainutlaatuisia!

Mikään ei voi sua korvata, ja lupaan, en koskaan unohda.
Kuulen vielä kun haukahdat, ja voin sulle kuiskata,
                                ole rauhassa,
                                enää ei tarvitse taistella.

Älä pelkää, et jää yksin, sinunlaisellesi on aina syli.
Sinne minne matkaat, kaikki on hyvin.

Suru muuttuu kaipuuksi, kaipuu hymyksi muistossa.
Aina kun metsä kukkii, olemme yhdessä taas!

Nosta häntäsi korkealle ja tassuasi heilauta! Sitä muistoa vaalin ja 
niin paljon rakastan."

-Minna-

su,26.4.

Milo tulee mieleen arjen keskellä hyvin usein, mutta elämä jatkuu ja Peppi on hyvä lohduttaja. Minnalla on varmasti koirattomana vaikeampaa  surun kanssa. 

Touhuilu Peppisen kanssa on hyvää terapiaa. Olin  lauantaina  kuunteluoppilaana KPSH:n järjestämässä agilitykoulutuksessa, jota veti Jari Suomalainen. Yllättäen sunnuntai-aamulle  minulle kaupattiin paikka osallistua koiran kanssa ja niinpä tänä aamuna olimme yhden suomalaisen agility-gurun valmennuksessa. Kyllä jännitti etukäteen, mutta kun päästiin radalle jännitys hävisi . Ainoana "mölli-koirakkona" teimme rataa pätkissä ja vedimme rataosuudet useaan kertaan. Kummasti innostus ja adrenaliini sai jalatkin toimimaan ja kipu ja särky tuli sitten vasta treenin jälkeen.Huippukoulutus ja -kouluttaja.

Illalla oli  vielä omat harkat . Jalat ei sitten enää liikkunetkaan.  Ensi viikko tahkotaan toko-liikkeitä ja sunnuntaina mennään mölli-kisoihin. Paikallaolo on vieläkin vaikeaa ja epävarmaa. Peppi menettää myös mielenkiintonsa melko pian koko hommaan ,kun huomaa että herkkupalkkaa ei tule joka liikkeen jälkeen. Eilen oli vielä niin lämmin päivä, että neiti päätti kesken seuraamisen poiketa kentän laidalla  olevalle lumikasalle ottamaan kylpyjä. Että silleen meidän tokoilut...